julkistettiin Huovilan puistossa 12.6.
Kärkölä-päivää vietettiin kauniissa vaikkakin tuulisessa säässä. Päivän ohjelmaan kuului mm. Kärnäpään julkistaminen. Vuoden 2016-2017 Kärkölän Kärnäpää on Riikka Jaakkola! Riikka on edustanut kotikuntaansa hienolla tavalla ja tuonut sitä positiivisesti esille niin The Voice of Finland -ohjelman yhteydessä kuin sen jälkeenkin. Kärnäpään valitsevat edellisvuosien Kärnäpäät ja valinnan tulee olla yksimielinen. Kärnäpäät tekivät tänäkin vuonna hienon valinnan! Riikka kukitettiin nuorelle naiselle sopivalla kukkaseppeleellä ja hänelle luovutettiin myös nimityksestä kertova kunniakirja sekä Kärnäpää paita ja patsas. Vielä kerran onnittelut Riikalle!
“Kärnäpää on kunniatehtävä, johon voidaan nimittää Kärkölää puheilla ja teoilla tunnetuksi tehnyt kärköläläinen.”
Riikan kiitospuhe:
Kiitos kunniasta saada olla Kärkölän Kärnäpää 2016. Otan sen mielelläni vastaan. Kesä-Kärkölässä oli kunnanjohtaja Seppo Huldénin kirjoituksessa maininta negatiivisesta ja positiivisesta Kärnäpäisyydestä, ja toivonkin voivani levittää positiivista asennetta ja yhteisöllisyyttä, josta on aina vain hyötyä.
Olen kokenut, että iloiset asiat ja niiden parissa puuhailu tekee mielestä virkeän ja ruokkii positiivisuutta. Minulle musiikki on aina ollut asia, jota on antoisaa jakaa muiden kanssa ja johon voi ladata käsittämättömän paljon tunnetta. Ja tutkitusti musiikki tekeekin ihmeitä ihmismielelle. On myös upeaa nähdä, kuinka monta sukupolvea musiikki voikin yhdistää. Ajattelutapa tukee ihmisen toimintaa ja jos ajattelee olevansa huono, kehittyminen saattaa lakata kuin seinään. Sen sijaan ajatus omasta kyvystä oppia ravitsee oppimista. Aivan samalla tavalla ajatellessa asioiden olevan huonosti on vaikea nähdä niiden hyviä puolia.
Kärkölä on hyvä paikka ihmisen asua, ja toivonkin että kykenen nostamaan kotipaikkakuntani esille aina kun tilanne sen suo. Moista pientä kärköläläistä yhteisöä on enää vaikea löytää, esimerkiksi suuren kaupungin lukiosta. Siispä meidän on pidettävä kiinni siitä, mitä meillä on, jotta emme huomaa asioita vasta niiden puuttuessa.